Tieteellisten lehtien ja tutkijoiden rankkeerauksesta

Tieteellisten seurain valtuuskunnan Julkaisufoorumi-hanke on lähestymässä kilometripylvästään. Helmikuun 6 päivänä hanke järjestää avoimen seminaarin,  jonka tarkoituksena on esitellä hankkeessa laadittua tieteellisten lehtien, sarjojen ja kirjakustantajien tasoluokitusta. Viime metreillään hanke kokoaa kritiikkiä. Joukko tieteellisiä seuroja on antanut julkilausuman, jossa julkaisujen rankkeerausta kolmeen luokkaan kritisoidaan. Erityisen suurta kritiikkiä saa kotimaisten julkaisujen jääminen kansainvälisen, erityisesti englanninkielisten, jalkoihin.

Lienee kaikille tutkijoille selvää, että eri alojen julkaisukäytännöt vaihtelevat. Luonnontieteet, lääketiede ja pitkälti insinööritieteet julkaisevat tärkeimmät tuloksensa kansainvälisissä vertaisarvioiduissa sarjoissa. Vaikka lehden impact-factoria aina muistetaan vähätellä, merkittävimmät tulokset useimmiten halutaan parhaiten rankattuihin lehtiin. Eri aloilla on eroja lehtien tyypillisissä impact-factoreissa. Näin ollen yhden tunnusluvun tuijottaminen ei kerro koko totuutta, jos edes osatotuuden.

Ongelmallista Julkaisufoorumi-hankkeessa on erityisesti humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan julkaisukanavien rankkeeraus. Miten verrata suomenkielistä sarjaa kansainväliseen? Miten osallistua impact-factoreista, sitaatioista, h-indekseistä ja isi-tietokannassa vellovaan keskusteluun ja rankkeeraukseen, kun oman tieteen julkaisukäytännöt ovat aivan erilaisia?

On totta, että julkaisujen rankkeraus ja sitäkautta yksittäisten tutkijoiden, tutkimusryhmien, laitosten ja lopulta yliopistojen vertailu tällä tavoin muodostetuilla mittareilla on ongelmallista. Se ei silti poista sitä, että työ on tarpeellista, jos tästä ei käydä keskustelua tutkijayhteisön sisällä alan tutkijoiden voimin, käydään se keskustelu muilla foorumeilla paljon asiantuntemattomammin.

Julkaisufoorumi-hankkeessa 23 tieteenalakohtaista asiantuntijapaneelia yli 200 tutkijan voimin on laittanut oman alan sisäisesti julkaisuja kolmeen kategoriaan. Täytyy uskoa, että työ on tehty huolella, laadulla ja lopputuloksen kannalta oikein. Nyt julkaisut joka tapauksessa ovat taulukossa ja rankattuina.

Oleellinen kysymys kuuluu: Mitä näillä rankkeerauksilla tehdään? On selvää, että tieteenaloja ei voi verrata toisiinsa suoraan tällaisilla ranking-taulukoilla. Edes Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen eri osastoja ei voi verrata suoraan toisiinsa, sillä julkaisukäytännöt fysiikan eri osa-alueilla ovat hyvin erilaisia. Ei kokonaan eri tieteenaloja koskaan voida verrata toisiinsa tällaisilla rankkeerauksilla ja indikaattoreilla. On varottava vertaamasta edes yksittäistä tutkijaa suoraviivaisesti kolleegaansa vain ranking-listoja tarkastellen.

Siis mitä listoilla voi tehdä? Voidaan erottaa tieteellisen vertaisarvioinnin läpikäyneet julkaisut muista julkaisuista. Voidaan tarkastella tutkijan tai ryhmän kehittymistä itseensä verrattuna eri aikoina. Voidaan saada yksi argumentti monien joukkoon työhönottopäätöksen tueksi, esimerkiksi professoreja rekrytoitaessa. Voidaan erottaa tieteenalan sisäisesti korkea rankkeeraus matalasta. Ja lopulta, voidaan saada edes yksi indikaattori kuvaamaan yksikön (yliopiston) laatua rahoituksesta päättämisessä. Lienee parempi, että tutkimuksen laatua arvioidaan edes jotenkin ja nimenomaan tutkijoiden laatimin rankkeerauksin kuin että sitä ei tehdä lainkaan.