Valtiovallan käsitys yliopistojen autonomiasta

 Yliopistouudistuksen yhteydessä keskeisin argumentti sen puolesta oli yliopistojen autonomian lisääminen. Tämä on se argumentti, jolla minut ja monet muutkin saatiin hyväksymään – vaikkei kritiikittä – toteutettu uudistus. Yliopistoasioissa päätöksenteon tulee olla ensisijaisesti yliopistoilla ja valtion rooli on lähinnä perusrahoituksen antajana. 

Uudistuksesta on kulunut pari vuotta ja valtion rooli yliopistojen ohjaajana on vähintäänkin sekava. Toisaalta toimiva ja kehuttu tutkijakoulujärjestelmä lakkautetaan ja rahat siirretään yliopistojen budjetteihin, taustalla argumentti yliopistojen autonomiasta päättää millaista ja miten paljon tohtorikoulutusta annetaan.

Edellisen vielä huonona uutisena joten kuten nielisi, kun siinä on niin selkeä logiikka, mutta monia muita uudistuksia suunnitellaan lähes ilman mitään logiikkaa. Vai mitä pitäisi ajatella seuraavista?

Opetus- ja kulttuuriministeriö uudisti yliopistojen rahoitusmallia tuomalla sinne uusia komponentteja (kuten kanditutkinnot) ja muuttamalla eri komponenttien painosuhteita. Voi olla, että uusi malli on parempi kuin aiempi, mutta eikö tämä ole kuitenkin suoraviivaista valtiovallan ohjausta yliopistojen autonomian piiriin kuuluviin asioihin?

Voi olla myös, että rahanjakomalleja tarvitaan siitä yksinkertaisesta syystä, että kilpailua tarvitaan. Päätösten ja muutosten osalta voisi kuitenkin toivoa johdon- ja yhdenmukaista logiikkaa.

Ehkä kaiken huippuna ovat viimeaikaiset suunnitelmat korkeakouludiplomeista. Näiden sisältö ja tavoite ovat ainakin minulle epäselviä, mutta niillä tarkoitetaan 120 opintopisteen laajuisia lyhyttutkintoja, joille kuulemma on tarvetta työelämässä. Ovatko lyhyttutkinnot valtiovallan lääke, jolla suomalaiset nostetaan maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä? Eivät ainakaan Professoriliiton tai Tieteentekijöidenliiton mielestä, jotka ottivat asiaan kantaa voimakkaasti.

Lista muutospaineista on loputon, mutta en voi olla kommentoimatta suunnitelmia luoda yliopistoihin uusien opiskelijoiden sisäänotto kahdesti vuodessa. Tämä kaunis ja uusia opiskelijoita palveleva ajatus tarkoittaa monessa oppiaineessa perusopintojen tuplaamista. Samat kurssit pitää aloittaa syksyllä ja uudelleen Tammikuussa.

Avainkysymyksenä moniin uudistuksiin liittyvät resurssit. Ei yhdeltä työntekijältä saa kuin yhden työpanoksen. Jos jotain halutaan lisää ja enemmän, niin lapsikin ymmärtää, että siitä pitää maksaa enemmän. Eduskunta on kuitenkin päättänyt leikata yliopistojen rahoitusta jo kahdesti uuden yliopiston aikakaudella. Ei näin toimita vastuullisesti, eikä näin kunnioiteta yliopistojen autonomiaa.